Syksy
Liminganlahti syksyllä. Kuva: Jari Peltomäki
Vesilintujen muutto
Vesilintujen muutto talvehtimisalueilleen tuo Liminganlahdelle ajoittain suuriakin sorsakerääntymiä elokuun alkupäivistä aina lokakuun loppuun, jolloin viimeisetkin muuttolinnut ovat poistuneet. Eteläänmuuttajat eivät enää koreile soidinpukujensa väriloistolla. Niin naaraiden, koiraiden kuin poikastenkin höyhenpukujen erottaminen toisistaan vaatii tarkkailijalta melko pitkää kokemusta ja terävää katsetta. Poissa ovat värien lisäksi myös keväiset soidinhuudot ja rääpätykset. Hiljaisuus enteilee tulevaa talvea. Ruokailtuaan riittävästi vesilinnut lähtevät ”tankit täynnä” matkalleen kohti lämpimämpiä alueita. Liminganlahti hiljenee odottamaan kevättä ja paluumuuttajia.
Metsästys alkaa
Vesilintujen metsästyksellä on Liminganlahden alueella pitkät perinteet. Metsästyskauden alkaessa 20.8. alkaa myös niin pesivien kuin lahdella levähtävien lintujen poismuuttovauhti kiihtyä. Merihanhi on tästä joukosta malliesimerkki, sillä metsästyskauden ensimmäinen viikko on Liminganlahden eteläpuoleisilla lintuasemilla merihanhien laskijoiden kiireisintä aikaa. Pesineet emolinnut poikasineen ovat aloittaneet pakomuuttonsa pyssynpaukkeen siivittämänä. Vaikeimmat ajat ovat koittaneet ensimmäisessä pesinnässään epäonnistuneille sorsaperheille, joiden poikaset ovat usein vielä tässä vaiheessa lentokyvyttömiä. Pääosa sorsista ottaa merihanhista mallia ja suuntaa nokkansa kohti etelää heti metsästyksen alkupäivinä. Suojelualueet ovat kuitenkin turvana monelle ja toimivat kerääntymiskeskuksina muuttojoukoille.
Kalamiehen saalis
Liminganlahdella kotitarvekalastus on ennen ollut tärkeä lisäravinnon lähde alueen asukkaille. Nykyään kalastetaan enemmän kuitenkin mielen virkistykseksi kuin hengen pitimiksi, vaikka saalis löytääkin varmasti aina ruokapöytään. Liminganlahdella elää toistakymmentä kalalajia, joista siika, hauki, kuore ja nahkiainen kuuluvat suosituimpien saaliskalojen joukkoon. Haukea pyydetään eniten kudun jälkeen aikaisin keväällä. Keväällä nousee mataliin vesiin kutemaan myös kuore eli norssi, jota pyydetään, perinteisistä kalastustavoista poiketen, lippoamalla suoraan haaveihin. Tuoksustaan tunnettua kuoretta on paikoin meri mustanaan ja se houkuttelee paikalle myös runsaasti lintuja ruokailemaan. Kevätkiireiden jälkeen kalastajat jäävät odottamaan syksyn tuloa ja siian nousua. Lounaistuulen puhaltaessa vesi nousee ja lohikaloihin kuuluva siika saapuu lahdelle tarttuen verkkoihin. Se kutee vasta lokakuun aikoihin. Nahkiaisen pyyntikausi alkaa elokuussa ja merrat täyttyvät, kun tämä ympyräsuisiin kuuluva ”imukuppikala” nousee Liminganlahden ympäristön jokiin kutemaan.
Kurkien valtakunta
Syksyllä Pohjanmaan lakeuksien maalaismaiseman sänkipelloilla tepastelee kurkia jopa satapäisin joukoin – on aika jättää kotimaa. Lakeudelle kokoontuvat kurkiperheet päästelevät ilmoille huutojaan kukin äänellään – aikuiset voimakkaasti töräyttäen ja poikaset vaimeammin pikkulintumaisesti äännellen. Poikasia kurkiparille syntyy yleensä kaksi. Sekä hautomiseen että muuhun lastenhoitoon osallistuvat molemmat vanhemmat. Elokuun alkupäivillä lentoharjoituksia tekevistä poikasista on kasvanut vanhempiensa kokoisia pitkäkoipia. Kurkien käyttäytymiseen liittyy paljon uskomuksia. Aikainen muutto tietää pikaista talven tuloa. Jos muuttoaurat liitelevät korkeuksissa, tulee alueelle talvehtimaan jäävien varautua lumituiskuihin ja pyryihin. Satotoiveita puolestaan herättää kovaäänisesti poistuvat kurkijoukot, mutta katovuodesta varoittaa vaisusti, pienin joukoin muuttavat kurkiparvet.
Syksyn värit
Talvi tekee jo tuloaan ja luonto on siirtymässä lepotilaan – yksivuotiset kasvit ovat jo siemenensä tuottaneet ja kuihtuvat pois, mutta monivuotiset kasvit siirtyvät kukin tavallaan lepovaiheeseen odottamaan kevään saapumista. Ruskan värit, kirkkaanpunaisesta hohtavan keltaiseen, syntyvät siten, että kasvit imevät syksyllä lehdistä varsiensa suojiin arvokkaita aineita, kuten sokereita, tärkkelystä, valkuaisaineita ja lehtivihreää eli klorofylliä, ja näkyviin jää lehtien muita väriaineita, kuten punertavia antosyaaneja ja kellertäviä, porkkanastakin tuttuja karotenoideja. Liminganlahden ruska maalautuu pääasiassa eri kellanruskeiden ja punaruskeiden värisävyjen maisemaksi. Syksyn väreistä lahdella vastaavat pääasiassa puuvartisten pajujen ja koivujen lisäksi ruohovartiset kasvit kellastumalla ja kuihtumalla tuoden värimaisemaan oman lisänsä.
Viimeisetkin poistuvat
Jos lakeuden syksyisille peltoaukeille kuuluvat erottumattomana kurkijoukot, niin Liminganlahdelle tunnusomaista on suuret laulujoutsenten kerääntymät. Lahden matalat rantavedet houkuttelevat joutsenperheitä ruokailemaan ja valmistautumaan fyysisesti raskaaseen muuttomatkaan. Matalassa vedessä kasvavien vitojen maavarsisto on suosituinta syysravintoa joutsenille. Samalla vielä muuttamattomat sorsat saavat helposti ravintoa, kun joutsenet pitkillä kauloillaan nyhtävät maavarsien mukana vedenpinnalle muuta vesieliöstöä ja kasvinosia. Vielä syksylläkin pariutumattomien tai tuoretta parisuhdetta vahvistavien joutsenten kaulat kohoavat ja kaartuvat soidintanssiin. Nuorisojoukot lähtevät muuttomatkalle vasta marraskuun aikana lahden jo riittyessä jäähän.
